Haaganpuron latvavesillä sai vuosia sitten alkunsa taimen, kutsutaan sitä vaikka Pirkoksi, joka nyttemmin on kasvanut voimakkaaksi ja määrätietoiseksi isoksi taimenrouvaksi. Vaaralliselta ja pitkältä merivaellukseltaan Pirkko, syntyjään keskuspuiston kasvatti, on nyt noussut Haaganpuron alaosiin, ja kuteminen mielessä se taistelee parhaillaan tietään kohti alkukodin syvänteitä. Tarkempi määränpää on se kutusoraikko puron latvoilla, missä kala on itse syntynyt ja elämänsä ensiviikot viettänyt. Siinä missä syntyessään Pirkolla oli kenties jopa 1000 sisarusta, on se nyt ainoa näistä takaisin puroon selvinnyt.

Toivottavasti nousureitti olisi auki takaisin keskuspuiston synnyinsijoille. Tämä on totta vain jos virtaamat ovat nousemiselle suotuisat, ja toivottavaa myös olisi, että nousu-uomat ovat pikemminkin kapeita ja syviä, kuin leveitä ja matalia. Ja tietenkin tarvitaan myös sopivasti sateita. Virrassa on paikkoja, joista taimenemo pääsee vain jos vesi on korkealla, siinä missä toiset paikat ovat ohitettavissa vain pienimmän virtaaman aikaan. Onhan tiedossa, että Haaganpuron ensimmäisestä padosta taimenet pääsevät ylös virtaan vain jos merivesi on korkealla ja puron virtaama suuri. Tällaisissa olosuhteissa Pirkko pääsi merestä puroon, mutta Haaganpuron virtaamat laskevat nopeasti ja alivirtaamalla liikkuminen vaikeutuu.

Ihmisten rakentamat esteet eivät aluksi tunnu pysäyttävän Pirkko-taimenta, jonka tavoitteena on noudattaa lajin dna:n sopukoihin aikojen alussa tallentunutta viettiä. Mutta helpoksi ihminen ei ole kutemaan pääsyä tehnyt. Jos merivaellus verkkojen ohi on vaarallista, niin sitä kyllä on purossa kutemaan nouseminenkin. Pirkko on puskenut yli sepeliköiden ja karhean betonin liian matalassa vedessä. Ja jäljet ovat sen mukaisia. Pirkko on saanut vakavan haavan päähänsä ja rikkonut evänsä. Rajujen nousupinnistysten seurauksena sen voimat ovat vähissä, mutta henki pihisee vielä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.

Viime perjantaina kun Pirkko nähtiin ensimmäisen kerran purolla, olivat rintaevät vielä kauniin pyöreät. Ison kalan pääsystä puroon iloittiin ja sen päätettiin antaa olla rauhassa. Mutta Pirkko ei ollut tullut Kauppalanpuistoon jäädäkseen, se halusi ylemmäs läpi Hämeenlinnanväylän alittavan putken. Lauantain aikana putkireissun aikana betonipinnat ja sepeliköt aiheuttivat vaurioita. Pian rintaevistä oli vain tyngät jäljellä. Kalan tasapaino ei tästä syystä enää ole kovin hyvä. Päävamman Pirkko ilmeisesti sai siitä, kun se ei mahtunut putken yläpäässä olevan ritilän poikkiraudan alitse. Raudan alla on vain 10 senttiä vettä, mutta Pirkko on 18 senttiä korkea. Poikkirauta on harmillisesti alaspäin kallellaan, ja näyttää siltä, että se siksi osui voimalla syöksynyttä Pirkkoa ikävästi päähän.

(Juttu jatkuu videoiden jälkeen.)

Pitäisikö siis Pirkolle ja sen lajitovereille hankkia kypärä ja muut suojavarusteet? Vaihtoehtoisesti putket, padot ja muut nousemista hankaloittavat rakenteet kannattaisi muuttaa kalaystävällisemmiksi. Kenties näitä selvitetään, mutta ihmisten maailmassa asiat tuppaavat etenemään Pirkon kannalta liian verkkaisesti.

Vatsassaan tällä 77 senttisellä, 4-5 kilon taimenrouvalla on yli 10 000 mätiä, jotka suvunjatkamisen varmistamiseksi olisi suotava saada hedelmöitettynä latvapuron soraikkoon. Pirkko on Haaganpuron lähes 20 vuotta kestäneen seurantajakson toistaiseksi kookkain naaras. Toivottavasti Pirkko saa levättyä ja toipuu päävammastaan siihen mennessä kun vesi nousee ja viilenee, jotta kutu voisi käynnistyä. Koska reitti keskuspuistoon ei toistaiseksi ole auki, olisi sille fiksuinta laskeutua Kauppalanpuistoon kutemaan, mutta onko nousuvietti syntysijoille siihen liian kova? Ihmisille Pirkon toive olisi, että nousureitti takaisin keskuspuiston koskille saataisiin vielä jossain vaiheessa avattua.

Eilisen Pirkon-päivän kunniaksi pidetään peukkuja. Go Pirkko!

Lisätietoja:
Henrik Kettunen, 050 594 9725, henrik.kettunen@vaelluskala.net