Nousueste: Hämeenlinnanväylän alittava putki2018-08-20T11:02:19+03:00

Haaganpuron nousueste: Hämeenlinnanväylän alittava putki

Hämeenlinnanväylän alittava putki on pidempään ollut murheellinen osa Haaganpuroa. Kun kala säikähtää, niin se hakeutuu piiloon. Joku voisi kuvitella että putki on hyvä asia. Umpipimeästä kalat eivät kuitenkaan tykkää, eivätkä siitä jos virrannopeus on liian kova.

Meillä ei ole varmaa näyttöä siitä että yksikään kala olisi koskaan noussut putkesta. Aiemmin epäiltiin että nousemisen rajoite ja ongelma saattaa liittyä putken yläpäässä olevaan ritilään, joka aiemmin tukkeutui helposti, jolloin siihen muodostuu pudotus (nousueste). Viime aikoina ritilää on vapaaehtoisvoimin pidetty puhtaana. Tämä ei ole auttanut.

Viime kesänä kun tutkittiin putkea sisältä tarkemmin, selvisi että putken ylempi osa on varsin kiivasvirtainen. Päätimme etsiä ratkaisua virrannopeustutkimuksen teetättämiseksi. Luoteis-Helsingin Rotaryklubi on ollut mukana Haaganpuron elvyttämistä tukemassa jo pidemmän aikaa. Rotaryklubi rahoitti tutkimukset jotka toteutti Helsingin yliopisto. Mittalaitteet tallensivat virrannopeudet viime syksynä n 2 viikon ajan. Halusimme tietää mikä on alivirtaaman virrannopeus, ja mikä se on virtaaman kasvaessa. Mittausjaksolle osui kaksi pientä sadetta.

Alivirtaamalla virrannopeus on 1-1,5 m/s. Sateilla nopeus nousee yli 3 m/s. Taimenen maksimaalinen uintinopeus on n 3 m/s. Kiivas putkiosuus on noin 300 metriä pitkä. Alivirtaamalla varsin matala, turhan matala isolle kalalle. Kalatietutkija Petri Karppiselta kysyttiin kommentteja kalan nousemiseen ja näihin virrannopeuksiin. Vastaus oli että teoriassa mahdollista, mutta haastavaa. Kalalla pitää siinä tapauksessa olla erittäin vahva tahto nousta. Taimen voi kyllä nousta kiivaistakin paikoista, jos se pääsee välillä lepäämään.

Vaikka viime syksynä Kauppalanpuistoon nousi ainakin tusina merikalaa, niin yksikään näistä ei noussut putken yläpuoliselle koskelle. Viime syksynä kudun aikaa tehtiin käynti putkessa, jolloin putken kiivaan virran alapuolella oli merkittävästi isompi määrä paikallisia emoja pakkaantuneena tämän kiivasvirtaisen alueen alapuolella. Vaikuttivat siltä kuin olisi olleet yrittämässä ylöspäin. Taimenen vapaan kulkemisen ja viihtyvyyden parantamiseksi on löydettävissä ratkaisuja. Kynnystäminen on yksi asia ja valoisuuden lisääminen on toinen asia.

Juha-Pekka Saarelainen on hahmotellut luonnoksen pienimuotoisiksi putkeen asennettaviksi pohjavirtausten ohjureiksi, jotka voisivat sopivasti helpottaa kalojen nousemista. Olennaista on tietenkin ettei putken vetoisuus heikkene. Siksi ohjurit on noin pienet. Virtauksenohjausrekenteet kustantaisivat asennuksineen noin 100e/kpl. Asennustiheys määräytyy kaltevuuden mukaan joka on jotain siis 3-10 metriä. Tällaisen kalojen vapaata kulkemista edistävä ratkaisu kustantaisi 3000 – 10 000 euron väliltä.

Toinen keino parantaa taimenten viihtyvyyttä ja nousemista on lisätä valon määrää putkessa, ja se tapahtuisi vaihtamalla putkiosuuden umpikannet sadevesikansiksi. Vastaavanlaisessa putkessa joka on rakennettu Espoon Leppävaarassa virtaavaan Monikonpuroon, on toimittu näin. Siellä putkessa riittää valoa läpi vuoden. Kirjallisuuden mukaan valoisuus edistää myös kalojen nousemista. Hämeenlinnanväylän alittavassa putkessa on yhteensä 7 umpikantta. Kansista 3 löytyy putkiosuuden puolivälin alapuolelta, ns ruttuputkiosuudelta. Kansista 4 on ylemmällä kiivasvirtaisemman betoniputkiosuudella.

Putki on mitä ilmeisimmin totaalinen vaelluseste, eikä mahdollista Kauppalanpuiston runsaan kalaston levittäytymistä keskuspuiston alueelle ja muualle putken yläpuoliselle puroalueelle. Putken alapuolella taimenta esiintyy tällä hetkellä reilun 600 metrin alueella. Kauppalanpuiston tämän hetken poikkeuksellisen suuret poikastiheydet selittyy osin sillä, etteivät poikaset pääse levittäytymään ylävirran suuntaan. Putken yläpuolella potentiaalista ja monin paikoin jo kunnostettua kutu- ja poikasaluetta on noin 10 kilometrin verran. Vapaan nousuyhteyden mahdollistamisen kautta puron taimenkanta voisi nykyisesti helposti jopa viisinkertaistua.

Kuvasarjan viimeisessä kuvassa olemme arvioimassa putkea ja siihen liittyviä haasteita Petri ”Pietu” Karppisen, Suomen ympäristökeskuksen Jukka Jormolan sekä Juha-Pekka Saarelaisen kanssa. Olemme informoineet kaupungin virkamiehiä sekä putkesta vastaavalle HSY:tä nykytilasta, tutkimuksistamme, näistä ratkaisuehdotuksista ja toivomme heiltä myönteistä suhtautumista puron taimenen elvyttämiseen, em. parannusten mahdollistamiseksi.

ps. Suuri kiitos kuuluu Luoteis-Helsingin Rotaryklubille putkessa tehdyn virrannopeustutkimuksen rahoittamisesta!

Artikkeleita liittyen nousuesteen edistämisestä nousua tukevaksi

R.I.P. Pirkko <3

Haaganpuron 20-vuotisen tarkkailujakson suurin ja ensimmäinen alajuoksun kutupaikat ohittanut, [...]